maanantai 30. huhtikuuta 2018

Äänestämisen kustannukset suurimpia Perussuomalaisilla ja pienimpiä Vasemmiston äänestäjillä

Viime kuun blogipostauksessa todettiin, että mitä suurempana pitää äänestämisen kustannuksia (kuvattu alla olevassa kuviossa) sitä todennäköisemmin jättää myös äänestämisen väliin. 



Selvitin myös sitä kuinka suurina eri puolueiden kannattajat pitävät äänestämisen kustannuksia. Voisi ajatella, että päätöksenteon kustannukset ovat kaikille samat (ensimmäinen sarake yllä olevassa kuviossa). Näin ei kuitenkaan ole sillä, näissä on suuria eroja eri puolueiden äänestäjien kohdalla. Kun Perussuomalaisten äänestäjistä yli puolet koki päätöksenteon tuskaa, niin Vasemmistoliiton äänestäjistä näin teki vain neljännes. (Tutkimuksen data on ajalta ennen Perussuomalaisten suurta splittiä). 


Päätöksenteon kustannukset  



Äänestysreissun kustannukset 


Äänestysreissun kustannukset voisivat olla suurimmat Keskustan ja RKP:n äänestäjille, joista osa perinteisesti asuu pitkin poikin maaseutua/saaristoa. Äänestysreissun kustannukset luulisi sen sijaan olevan pienimmät kaupunkilaisille äänestäjille kuten erityisesti Vihreiden kannattajille. 



Tämä olettamus pitikin suunnilleen paikkansa. Vihreillä kustannukset pienimmät ja Keskustalaisilla toiseksi suurimmat. Suurimmat kustannukset äänestysreissusta kokivat Perussuomalaisten kannattajat. Vaikka todellisissa kustannuksissa ei eri puolueiden välillä voi juurikaan olla eroja (poislukien Keskusta ja RKP), ovat koetut subjektiiviset kustannukset kuitenkin määrääviä äänestyspäätöksen kannalta. RKP ei ole mukana tuloksissa, koska RKP:n äänestäjiksi julistautuneita ei Vaalimuusan tietopankissa ollut riittävästi luotettavan analyysin tekemiseen. Jos siis äänestyspaikkoja lisättäisiin, saattaisi Keskusta ja Perussuomalaiset saada lisää ääniä. Ennustaminen on silti vaikeaa, koska koetut kustannukset ovat subjektiivisia ja riippuvat vain vähän reaalisista kustannuksista. Enemmän vaikutusta olisi äänestämisen koettujen hyötyjen nostamisella. 


Katumisen kustannukset 


Johdonmukaisella politiikalla ja ennakoitavuudella voidaan poistaa katumisen riskiä. Jostain syystä toiset puolueet tuntuvat onnistuneen tässä toisia paremmin. Perussuomalaisten tulosta selittää muutamat iltapäivälehtiin negatiivisessa valossa nousseet perussuomalaiset poliitikot, joiden äänestäjistä ainakin osa varmaan katuu valintaansa. SDP:n tulosta saattaisi selittää heikohko menetys muutamissa viime vaaleissa; ihmiset tykkäävät olla voittajan puolella. En ole seurannut Keskustan politiikkaan riittävän tarkasti, että osaisin sanoa mistä johtuu, että keskustalaiset pelkäävät katuvansa valintaansa enemmän kuin muut. 



Puolueen on tärkeää perehtyä siihen mikä saa heidän kannattajansa äänestämään ja millaiset tekijät estävät heitä lähtemästä uurnille. Tässä postauksessa on esitelty joitain äänestämisen esteitä. Myös äänestämisen hyödyt vaihtelevat Vaalimuusan tutkimusten mukaan puolueittain. 

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Äänestämisen koetut kustannukset erottavat äänestäjät niistä, jotka eivät äänestä

Päätöksentekoon vaikuttavat monet alitajuiset asiat, joista äänestäjät eivät ole lainkaan tietoisia. Moni ei tule ajatelleeksi sitä, että äänestyspäätöksen ja äänestysreissun tekemiseen menee aikaa ja vaivaa. Toisin sanoen äänestämisestä tulee äänestäjälle kustannuksia. Nämä kustannukset saattavat jonkin verran vaihdella eri ihmisten välillä. Osalle päätöksenteko on helppoa ja osa pääsee kävellen äänestyspaikalle. Tämä vaihtelu on kuitenkin pientä sen rinnalla miten suuriksi kustannuksiksi (=harmeiksi) ihmiset nämä kokevat. Koetut kustannukset ovat subjektiivisia. Siinä missä joku toinen voi nauttia kävelystä äänestyspaikalle, toinen kokee sen rasittavaksi. Yksi nauttii tuntikausien päätöksentekoprosessista, vertailusta ja tiedonhakemisesta ja toinen ahdistuu päätöksenteon vaikeuden edessä.

Vaalimuusan tutkimuksissa (Presidentinvaalit 2018, Kuntavaalit 2017, Eduskuntavaalit 2015 ja eurovaalit 2014) äänestämisen kustannukset on jaettu ajallisesti kolmeen ryhmään: Päätöksentekokustannukset tulevat ennen äänestystä, äänestysajankohtaan liittyvät äänestysreissun kustannukset ja äänestyksen jälkeiset kustannukset liittyvät lähinnä katumiseen. Inhimillisiä kustannuksia ovat: aika, vaivannäkö ja psykologinen harmi (hankaluus tai katuminen). Tutkimusten mukaan ihmiset ovat valmiit menemään aika pitkälle välttääkseen katumista ja siksi katumisen pelko on otettu mukaan kustannuksiin. Perinteisesti mielletty kustannus eli raha on otettu myös huomioon äänestysreissun kohdalla.


MITEN ÄÄNESTÄJÄT JA EI-ÄÄNESTÄJÄT EROAVAT TOISISTAAN ÄÄNESTÄMISEN KUSTANNUSTEN SUHTEEN


Äänestäjät ja ei-äänestäjät eroavat merkittävästi toisistaan siinä miten suurina he kokevat äänestämisen kustannukset. Monelle äänestäjälle päätöksenteko tuntuu hauskalta ja äänestysreissu on kiva iltapäiväkävely, sen sijaan monet ei-äänestäjät potevat suurta päätöksenteon tuskaa ja kokevat äänestysreissun rasittavaksi.

Ei-äänestäjien kokemat kustannukset ovat suurempia kuin äänestäjien kokemat kustannukset kaikissa muissa kohdissa paitsi ehdokasvalintaan kuluva aika ja vaiva. Tämä on luonnollista, sillä jos ei aio äänestää, ei ehdokasvalintaan kuuluva aika tai vaivakaan tunnu isolta asialta. Kaikkein mielenkiintoisinta kuviossa on kuitenkin epävarmojen äänestäjien kokemat muita suuremmat kustannukset. Silloin kun miettii äänestäisikö vai ei kustannukset ovat suurimmillaan, silloin kun on jo päättänyt äänestää tai ei todellakaan aio äänestää, eivät kustannuksetkaan tunnu niin suurilta. Tämä on hyvä osoitus psykologisista äänestämiseen vaikuttavista tekijöistä, sillä ei ole luultavaa, että eriryhmien kohtaamissa kustannuksissa olisi faktisesti isoja eroja. Subjektiivisesti koetut kustannukset toimivat kuitenkin äänestämisen esteinä. Tutkimuksessa kysyttiin kuinka suuria kustannukset vastaajien mielestä olivat ja skaalana käytettiin ei lainkaan haittaa / jonkin verran haittaa / paljon haittaa. Alla olevaan kuvioon on yhdistetty jonkin verran + paljon haittaa:






torstai 25. tammikuuta 2018

Ihmisen suhde aikaan määrittää pitkälti sen äänestääkö hän vai ei ja mitä puoluetta hän äänestää


Tutkimusten mukaan ihmisillä on monia tapoja suhtautua aikaan. Toisille aika on lineaarinen jatkumo, jossa tulevaisuus rakennetaan nykyhetkessä ja johon myös mennyt vaikuttaa. Toisille aika on syklistä, tapahtumat toistuvan samankaltaisina, riippumatta siitä mitä tässä hetkessä tapahtuu. Heistä tuntuu, ettei mikään koskaan muutu. Lineaarisen ja syklisen aikakäsityksen lisäksi ihmisten ajallinen suuntautuneisuus vaihtelee. Jotkut ihmiset kokevat, ettei tuleva tai mennyt ole oikeastaan tärkeää; he keskittyvät elämään nykyhetkessä ja ovat siis nykyisyyssuuntautuneita. Joidenkin ajatukset suuntautuvat vahvasti tulevaan ja he pyrkivät toimimaan nykyisyydessä tavalla, mikä auttaa parempaan tulevaisuuteen. He ovat tulevaisuussuuntautuneita. Pienellä osalla ihmisistä ajatukset pyörivät menneessä ja muistoissa, he ovat menneisyyssuuntautuneita. Näitä erilaisia tapoja suhtautua aikaan sanotaan aikatyyleiksi. On kiinnostavaa, että suhde aikaan vaikuttaa myös suuresti siihen, kokeeko ihminen tarpeelliseksi käydä äänestämässä vai ei ja myös mitä puoluetta hän äänestää. 

Ei sinänsä ole ihme, että aikatyylit vaikuttavat valintoihin sillä vaaleilla valitaan ehdokkaita, jotka tekevät päätöksiä tulevaisuudessa. Siis muutaman seuraavan vuoden ajan. Vaaleilla valittujen valtuutettujen/kansanedustajien/presidenttien  päätökset vaikuttavat myös vasta tulevaisuudessa. Osa heidän tekemistään päätöksistä alkaa vaikuttaa vuoden tai kahden päästä, osa vasta hyvin pitkän ajan kuluttua.  


Aikatyylien määrittely 


Aikatyylejä on Vaalimuusan tutkimuksissa   mitattu väittämillä seuraavaan tapaan: 



Tällä tavalla mitaten suomalaisista suurimmalla osalla on lineaarinen aikatyyli ja suuntautuneisuuksista yleisin on tulevaisuussuuntautuneisuus. 







Aikatyylien vaikutus äänestyskäyttäytymiseen 


Ihmisten aikakäsityksen lineaarisuus tai syklisyys vaikuttaa selvästi äänestyskäyt-täytymiseen. Lineaarista aikakäsitystä on eniten äänestäjillä (aikoo äänestää tai on jo äänestänyt), melkein yhtä paljon niillä, jotka ovat epävarmoja äänestämisestään ja vähiten ei-äänestäjillä (ei varmasti tai melko varmasti aio äänestää). Kuviossa 2 on kuvattu lineaarisen ja syklisen aikatyylin yhteys äänestämiseen. Ei-äänestäjillä on syklistä aikakäsitystä ja lineaarista aikakäsitystä yhtä paljon. Epävarmoista syklistä aikakäsitystä on vähän vähemmän ja äänestäjillä selvästi vähiten. Korrelaatiot ovat tilastollisesti merkitseviä; lineaarinen aikatyyli ja äänestämisen todennäköisyys (0.22**) ja syklinen aikatyyli ja äänestämisen todennäköisyys (-0.15**). Koska äänestämisen ja vaalien idea on valita päättäjiä, jotka rakentavat parempaa tulevaisuuden Suomea (eli lineaarinen ajatus) on luonnollista, että syklisen aikakäsityksen omaavat (mikään ei muutu, kaikki säilyy ennallaan) eivät koe niin suurta tarvetta äänestää. 


Kuten kuviosta 3 näkee tulevaisuuteen suuntautuminen on yleisempää äänestäjillä kuin ei-äänestäjillä ja äänestämisestään epävarmoilla (tämähän liittyy vahvasti myös lineaariseen aikakäsitykseen). Sen sijaan nykyisyyssuuntautuminen selittää äänestämättömyyttä. Jos pyrkii elämään tässä hetkessä ja politiikkaa tehdään jossain lähitulevaisuudessa ja se vaikuttaa vasta pitkällä aikavälillä, ei siitä jaksa kiinnostua sen vertaa, että kävisi äänestämässä. Korrelaatiot ovat tilastollisesti merkitseviä; tulevaisuussuuntautuminen ja äänestämisen todennäköisyys (0.15**) ja nykyisyyssuuntautuneisuus ja äänestämisen todennäköisyys (-0.12**). Myös menneisyyssuuntautuneisuus korreloi negatiivisesti äänestämisen todennäköisyyden kanssa (-0.07**), vaikka se ei kuviosta käykään ilmi. 


Toki äänestämättäjättämiseen vaikuttavat monet muutkin asiat, kuin pelkästään aikasuhde. Osa ei äänestä periaatteesta, osa kokee äänestämisen liian hankalaksi ja päätöksenteon vaikeaksi ja osaa ei vaan kiinnosta. 

Aikatyylien vaikutus päätöksentekoprosessiin 


Äänestyspäätöksentekoprosessi vaihtelee sen mukaan millainen aikatyyli äänestäjällä on. Tulevaisuussuuntautuneet pyrkivät äänestyspäätöksissään tarkkuuteen ja erityisen tärkeänä he pitävät sitä, että pystyvät perustelemaan äänestyspäätökset edes itselleen (katso taulukko 2). Nykyisyyssuuntautuneet haluavat päättää mahdollisimman vähällä vaivalla ja menneisyyssuuntautuneet haluavat ensisijaisesti minimoida katumisen riskiä. Nämä päätöksentekotavoitteet tuntuvat järkeenkäyviltä. Jos haluaa elää nykyhetkessä ja äänestämisen vaikutukset näkyvät vasta joskus tulevaisuudessa on selvää, ettei siihen viitsi laittaa kovinkaan paljoa vaivannäköä. Jos taas ajatukset askartelevat paljon menneessä (ja ihminen mahdollisesti on taipuvainen katumaan tekemiään päätöksiä) on selvää, että katumisen välttäminen on yksi tärkeä tavoite. 



Aikatyylit vaikuttavat puoluevalintoihin 


Koska eri puolueet ovat orientoituneet eri tavalla aikaan, ei ole hämmästyttävää, että myös äänestäjien aikatyylit pitkälti määrittävät sen mitä puoluetta he äänestävät. Kokoomus painottaa Suomen kilpailukyvyn merkitystä ja sitä, että pitää aktiivisesti luoda tulevaisuuden mahdollisuuksia. Vihreät ovat myös suuntautuneet voimakkaasti tulevaisuuteen, sillä he ovat huolissaan planeettamme tilasta pitkällä aikavälillä. Siksi ei olekaan lainkaan ihme, että molempien äänestäminen korreloi tulevaisuussuuntauksen kanssa (Kokoomus 0.10** ja Vihreät 0.07). Tämä käy ilmi kuviosta 4 ja taulukosta 3. Ajatus siitä, että tulevaisuus rakennetaan nykyisyyden teoilla on molempien puolueiden ytimessä. Siksi ei ole yllättävää, että lineaarinen aikatyyli ja Kokoomuksen äänestäminen korreloi selvästi(0.13**) samoin kuin Vihreiden äänestäminen (0.09**). 



Duunareita ovat perinteisesti Suomessa puolustaneet SDP ja Perussuomalaiset. Duunarien arkeen sopii hyvin ajatus siitä, miten päivät toistuvat samanlaisina kuukaudesta ja vuodesta toiseen eikä mikään oikein muutu. Syklinen aikatyyli korreloikin positiivisesti SDP:n ja Perussuomalaisten äänestämisen kanssa, vaikkakaan korrelaatiot eivät ole tilastollisesti merkittäviä (SDP 0.06 ja Perussuomalaiset 0.05). Tulosta vahvistaa se, että molempien puolueiden äänestäminen korreloi negatiivisesti ja tilastollisesti merkittävästi lineaarisen aikatyylin kanssa, mikä on syklisen vastakohta (katso kuva 5). 

Perussuomalaiset haikailevat menneeseen ainakin maahanmuuttopolitiikan ja EU-suhteen osalta. Heidän mielestään ennen oli kivempaa kun maassa oli vähemmän ulkomaalaisia ja Suomi ei  ollut EU:n jäsen. Tulevaisuus näyttäytyy perussuomalaisille uhkaavana. Siksi ei olekaan yllättävää, että menneisyyssuuntautuminen korreloi Perussuomalaisten äänestämisen kanssa ( 0.15**) selvästi. Vaikka eduskunnan ulkopuolisten pienpuolueiden kannanotot ovat osittain keskenään ristiriitaisia, on niistäkin aistittavissa jonkinlainen nostalgian kaipuu. Pienpuolueiden äänestäminen korreloi menneisyyssuuntauksen kanssa (0.10**). 

Eniten nykyisyyssuuntautuneita on Keskustan ja SDP:n äänestäjissä. Tämä ei tunnu yllättävältä maanviljelijöiden ja työntekijöiden kohdalla. Ajatukset saattavat hyvinkin pyöriä tässä päivässä, ajassa ja vuodessa. 



Aikatyylit vaikuttavat äänestyskäyttäytymisen lisäksi kuluttajien käyttäytymiseen. Lisätietoa saat Miration koulutuksista tai blogista. Tällä kertaa tuossa blogissa on julkaistu tämä sama tutkimus. 
Äänestäjien käyttäytymisestä ja päätöksenteosta saat lisätietoja Vaalimuusan sivuilta tai tästä blogista. 


Ps. Omaa aikatyyliä voi käydä testaamassa samalla kun vastaa Vaalimuusan Presidentinvaalit 2018-tutkimukseen. Kyselyn lopussa on ohjeet millä kaavalla saa selville oman aikatyylinsä ja suuntautumisensa. Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan palkkio. Linkki kyselyyn



tiistai 21. marraskuuta 2017

Vaikuttaako vaalien alla sanomalehdessä julkaistut mielipidekirjoitukset ehdokkaan saamaan äänimäärään ?


Sanomalehti Keski-Uusimaa tarjosi vaaliehdokkaille mahdollisuutta kirjoittaa Vaalikynä-palstalle mielipidekirjoituksia ennen kuntavaaleja keväällä 2017. Kaikista 787:stä levikkialueen kuntien (Kerava, Järvenpää, Tuusula) ehdokkaista mahdollisuuteen tarttui 143 kpl. Osa kirjoitti useampia kirjoituksia. Keski-Uusimaa kokosi vaalikynäkirjoitukset ja vaali-ilmoitukset näyttäviksi kokonaisuuksiksi, joita vaaleista kiinnostuneen oli mukavaa lukea. Olin tutkinut jo aiemmin paljon sitä miten ilmoitukset (maksettu sisältö) vaikutti äänimääriin ja olin kiinnostunut selvittämään myös sitä vaikuttaako mielipidekirjoitukset niihin. Oletin niiden vaikuttavan, sillä lukija ei erottele maksullista ja toimituksellista sisältöä toisistaan. Olin silti yllättynyt miten vahva korrelaatio (0.34**) mielipidekirjoitusten ja äänimäärien välillä oli.

Mitä enemmän väsää mielipidekirjoituksia vaalien alla sanomalehteen, sitä enemmän saa ääniä. Koska äänimääriin vaikuttaa selvästi tunnettuus, jaoin ehdokkaat kahteen ryhmään sen mukaan olivatko he olleet edellisellä kaudella valtuustossa vai eivät. Tämän karkean jaottelun tarkoituksena on kuvata sitä kuinka tunnettuja ehdokkaat alueella ovat. Jako ei silti näytä olleen tarpeen, sillä äänisaalis kasvoi molemmilla ryhmillä selvästi jos kirjoitti lehteen mielipidekirjoituksen. Mitä useamman kirjoituksen väsäsi sitä enemmän sai ääniä. Kuvassa olevat luvut ovat indeksejä. Indeksi= 100 kuvaa kolmessa kunnassa keskimäärin saatua äänisaalista eli 66 ääntä.

Tarkastellessa kirjoitusten lukumääriä puolueittain selviää, että SDP:n ehdokkaat kirjoittivat ahkerimmin eli 48 kirjoitusta. Kokoomuksen ehdokkaat olivat lähes yhtä ahkeria ja kirjoittivat 44 kertaa. Vihreiden kynästä lähti 22 kirjoitusta ja Keskustan 18. Joidenkin puolueiden (KTP, PIR, RKP) ehdokkaat eivät käyttäneet lainkaan tätä tilaisuutta hyväkseen. Olisi kannattanut sillä puolueen äänimäärä korreloi selvästi mielipidekirjoitusten kanssa:



En tutkinut kirjoitusten sisältöä, mikä olisikin kiinnostava jatkotutkimuksen aihe. 

PS. Kiitos alun kuvasta Fantasista at free digital photos